Suomen siniristilippu tuli käyttöön vasta 1900-luvulla, jolloin Suomi julistautui itsenäiseksi Venäjästä. Suomen lipun piirsivät taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen. Suomen lipun ristikuvio on tuttu muiden Pohjoismaiden lipuista ja viestii siten pohjoismaisesta yhteenkuuluvuudesta. Suomen lipun valkoisen värin sanotaan symboloivan lunta. Sinisen värin taas katsotaan symboloivan tuhansien järvien maan vesistöjä.
Suomen lipusta on käyttötarkoitukseltaan kolme eri tyyppiä:
- Kansallislippu eli tavallinen siniristilippu
- Valtiolippu sekä kielekkeinen valtiolippu
- Aikaisempi sotalippu
Suomen lippu on suorakaiteen muotoinen, ja sen mittasuhteet ovat:
- Lipun korkeus 11 mittayksikköä
- Lipun pituus 18
- Siniristin sakaran leveys 3
- Kenttien korkeus 4
- Tangonpuoleisten kenttien pituus 5
- Ulompien kenttien pituus 10 mittayksikköä
- Pystysuunnassa kansallislippu siis jakautuu suhteessa 4:3:4 ja vaakasuunnassa 5:3:10.
Vuoden 1918 lippulaissa nykyisestä Suomen kansallislipusta käytettiin nimitystä merenkulku- ja kauppalippu. Tästä nimikkeestä huolimatta Suomen lippu oli alusta lähtien käytössä myös maissa ainoana Suomen lipun muotona, jolla yksityishenkilötkin saivat liputtaa.
Jokaisella on oikeus liputtaa Suomen lipulla silloin, kun katsoo sen aiheelliseksi. Kansallislippu toimii myös suomalaisen aluksen kansallisuustunnuksena.
Video Suomen lipun salkoon nostamisesta ja laskemisesta:
Tarina Suomen lipun syntymisestä:
28.5.1918 oli Suomen eduskunnassa erikoinen hetki. Iltaistunnossaan eduskunta hyväksyi Suomelle virallisen valtiolipun. Sen jälkeen istunto keskeytettiin, ja kansanedustajat kiiruhtivat ulos vetämään uuden lipun sekä eduskuntatalon että säätytalon salkoihin. Tuolloin eduskunta vielä kokoontui Helsingin Kluuvissa sijainneessa Heimolan talossa. Ensimmäinen vuonna 1918 käyttöön otettu Suomen lippu näyttää äkkivilkaisulta aika tutulta. Tutun siniristin keskellä on punakeltainen leijona. Kuitenkin leijonan päällä oleva kruunu on nykyistä isompi, ja se ulottuu korkeammalle kuin tällä hetkellä käytössä olevassa valtiolipussa. Nykyään valtiolipun keskellä oleva leijona on neliön muotoisen reunuksen sisällä. Vuoden 1918 Suomen lipun keskellä ollut leijona oli tuolloin käytössä ollut Suomen vaakuna, ja se sijoitettiin sellaisenaan Suomen lipun ristin keskelle. Leijonan päällä oleva kruunu on Venäjän suuriruhtinaskunnan kruunu.
"Suomen senaatti pohti kruunuasiaa kokouksessaan 6.6.1918 mutta päätyi pitämään kruunun leijonan päällä. Taustalla oli ajatus, että Suomesta pyritään tekemään kuningaskunta", kertoo Suomen lippuihin perehtynyt, Haminan Lippumaailman toiminnanjohtaja ja valtiotieteiden tohtori Kimmo Kiljunen.
Vuonna 1919 Suomi sai perustuslakinsa, Suomesta oli päätetty tehdä tasavalta ja ensimmäiseksi presidentiksi oli valittu hyvin suomenmielinen K. J. Ståhlberg.
"Ståhlberg oli tietysti sitä mieltä, että siitä kruunusta on päästävä eroon", kertoo Kiljunen.
Niinpä eduskunta teki 12.2.1920 päätöksen, että suuriruhtinaan kruunu poistetaan leijonan päältä ja tilalle tulee pienempi kruunu. Uusi neliön muotoinen vaakuna tulisi jatkossa olemaan myös Suomen lipun keskellä.
Talvisota yhdisti myös lippukansan
Suomen lippu ei alkuvuosina saanut suurta suosiota. Ennen sisällissotaa Suomelle oli tulossa lippu, jossa punaisella pohjalla oli keltainen risti. Se olisi siis ollut samanvärinen kuin Suomen vaakuna ja noudatteli värinsä puolesta jo ilmeisesti 1500-luvulta alkanutta Kustaa Vaasan aikaista perinnettä. Kun sisällissota päättyi valkoisten voittoon, ei eduskunta enää voinut hyväksyä punakeltaista lippua.
"Punainen pohja piti saada pois, koska se oli punakapinan merkki. Valkoinen taas on valkoisten voiton lippu", kertoo Kiljunen.
Kimmo Kiljusen mukaan Suomalaisuuden liitto ja muut tahot tekivät kovasti töitä, että siniristilippu tulisi tunnetuksi ja koko kansan hyväksymäksi lipuksi. 1920- ja 1930-luvuilla monet työväenyhdistykset jättivät salon mieluummin tyhjäksi kuin olisivat vetäneet sinne siniristilipun. Suojeluskuntalaiset vedättivät pakolla esimerkiksi vappupäivänä Suomen liput salkoihin.
"Suomen sinivalkoinen lippu oli hyvin kiistanalainen koko 1920- ja 1930-luvun. Vasta talvisota yhdisti tässä suomalaiset", kertoo Kimmo Kiljunen.
Siniristilipusta virallinen vuonna 1978
Kun senaatti 6.6.1918 hyväksyi lippulain, hyväksyi se itse asiassa Suomelle kolme lippua. Ensimmäinen niistä on siniristinen leijonalippu suuriruhtinaan kruunulla. Toinen on sotalippu, joka on samanlainen, mutta siinä on laidassa kielekkeet. "Kolmas eduskunnan hyväksymä lippu oli merenkulku- ja kauppalippu. Siinä ei siniristin keskellä ole vaakunaa."
Vuoteen 1978 saakka Suomen virallinen lippu oli vaakunallinen lippu. Kansa oli kuitenkin alkanut käyttää ilman vaakunaa olevaa siniristilippua, koska lipun keskellä ollut leijonavaakuna oli tehnyt siitä hankalan käyttää esimerkiksi postikorteissa tai julisteissa. Siksi vaakunaton lippu päätettiin ottaa vuonna 1978 Suomen viralliseksi lipuksi eli kansallislipuksi. Vaakunan sisältävä valtiolippu liehuu edelleen valtion virallisten rakennusten edustalla. Kun tasavallan presidentti saapuu paikalle, on sille olemassa vielä oma lippunsa.
"Se on kielekkeinen leijonalippu, jonka yläkulmassa on vapaudenristi. Puolustusvoimien lipussa on vaakuna keskellä, mutta siinä on kielekkeet."
* Tarina Suomen lipun syntymisestä on referoitu Ylen verkkosivujen jutusta "Tätä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin: kautta aikain ensimmäinen Suomen lippu nousi salkoon" 5.5.2018.
Korisi on tyhjä.
